29.1.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lääninsyyttäjän juttuun sijaansa määräämä virallinen syyttäjä oli Heinolan KO:ssa lausunut, että A oli 1/5 1979 Heinolan maalaiskunnan Härkälän kylässä Vierumäen kahvilan pihamaalla tahallaan yrittänyt surmata B:n lyömällä häntä leipäveitsellä, jossa oli 17 senttimetrin pituinen terä, viisi kertaa vatsaan, jolloin B oli saanut viisi pistohaavaa yhden niistä lävistäessä ohutsuolen molemmat seinämät, sekä kerrotussa tilaisuudessa ilman hyväksyttävää syytä pitänyt hallussaan yleisellä paikalla edellä mainittua henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suorittamiseen soveltuvaa leipäveistä. Sen vuoksi virallinen syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon yrityksestä ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla.

B asianomistajana kuultuna oli yhtynyt virallisen syyttäjän syytteeseen ja lausunut, että teko oli pitkäaikaisen harkinnan tulos. A oli sekä jo aikaisemmin että myös tapahtumailtana uhannut surmata B:n, etukäteen pyrkinyt estämään B:n pakenemisen paikalta irrottamalla tämän käytössä olleen henkilöauton virranjakajan johdot ja katkaisemalla auton polttoaineputken sekä vartavasten noutanut kotoaan teräaseen havaittuaan tilaisuuden tulleen B:n surmaamiseen. Tämän vuoksi B oli vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen murhan yrityksestä. Lisäksi hän oli vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta, paitsi muista vahingoista, myös haavojen tuottamasta kivusta ja särystä 10 000 markkaa.

Kuultuaan A:ta häneen kohdistetuista vaatimuksista KO p. 30/6 1979 oli lausunut selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen, mistä virallinen syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. Jutussa oli näytetty, että A:n ja B:n välit olivat olleet vihamieliset B:n seurusteltua A:n vaimon kanssa ja asuttuakin useita vuosia sitten tämän kanssa yhdessä noin 4 kuukauden ajan. Syytteessä tarkoitettuna iltana A oli kahvilan pihamaalla alkanut irrotella B:n käytössä olleesta pysäköidystä henkilöautosta virranjakajan johtoja. Sitten hän oli mennyt käymään läheisyydessä sijainneessa kodissaan ja etsinyt sieltä puukkoa. Kun puukkoa ei ollut löytynyt, oli A ottanut mukaansa leipäveitsen palaten B:n käytössä olleen auton luo. Hän oli irrottanut auton virranjakajan johdot ja polttoaineputken. Mentyään sisälle kahvilaan A oli pyytänyt B:tä kanssaan ulos. Hetkeä myöhemmin hän oli ilmoittanut B:n seurassa olleelle kolmannelle henkilölle tappavansa B:n kyseisenä iltana tai yönä. B:n poistuttua ensiksi kahvilasta seurassaan olleen henkilön kanssa ja yritettyä turhaan käynnistää edellä kerrotulla tavalla vahingoitettua autoa poistuakseen paikalta A oli hetken kuluttua saapunut paikalle ja pyytänyt B:tä tulemaan ulos autosta. B:n noustua autosta hän ja A olivat hyökänneet yhtäaikaisesti toistensa kimppuun. Hyökkäyksen aikana A oli lyönyt B:tä syytteessä kerrotuin tavoin vatsan seutuun, jolloin veitsen vähäinen pistosuunnan muutos olisi saattanut aiheuttaa B:n kuoleman.

A:n edellä kerrotusta käyttäytymisestä ja lausumista KO oli katsonut voitavan päätellä, että vahingoittamalla B:n käytössä ollutta autoa A:lla oli ollut tarkoitus estää B:n poistuminen ja pakeneminen paikalta ja että A oli noutanut veitsen tarkoituksenaan hankkia B:n surmaamiseen soveltuva väline sekä että A oli pyytänyt B:n ulos surmatakseen hänet. A:n oli katsottava provosoineen B:n hyökkäyksen. Sen vuoksi KO, hyläten A:n väitteen hätävarjelusta sekä B:n vaatimukset enemmälti ja katsoen, ettei surmaamisen yritystä ottaen huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan ollut pidettävä erityisen törkeänä sekä että tapon yritys ja teräaseen hallussapito yleisellä paikalla olivat tehdyt osittain yhdellä teolla, oli teräaselain 4 ja 7 §:n sekä rikoslain 21 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä tapon yrityksestä ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla 6 vuodeksi vankeuteen. Lisäksi KO, samalla kun A velvoitettiin maksamaan B:lle korvaukseksi sairaanhoitokustannuksista, matkakuluista, puhelinmaksuista, menetetystä työttömyysavustuksesta sekä rikkoutuneista ja likaantuneista vaatteista vaaditus 1 877 markkaa 2 penniä, oli velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 4 000 markkaa. Valtiolle A oli määrätty korvaamaan B:tä koskevan lääkärintodistuksen lunastusmaksu 40 markkaa sekä menettämään rikoksen tekovälineenä käytetty leipäveitsi.

Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, B ja A olivat saattaneet jutun, p. 22/8 1978 oli perustelussaan todennut, että A oli ottanut mukaansa varaamansa leipäveitsen esille vasta sitten, kun hän ja B olivat samanaikaisesti hyökänneet toistensa kimppuun ja tapelleet jonkin aikaa. Pistettyään veitsellä viidesti B:tä KO:n päätöksessä kerrotuin tavoin ja seurauksin A oli lähtenyt pakenemaan paikalta ja B oli vielä seurannut A:ta 5 - 7 metrin matkan. Tähän nähden HO oli katsonut jutussa jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan yrittänyt surmata B:n. A:n syyksi kuitenkin jäi, että hän oli KO:n päätöksessä kerrotuin tavoin hengenvaarallista välinettä käyttäen tahallaan aiheuttanut B:lle ruumiinvamman. Pahoinpitelyä oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä. HO oli sen vuoksi, muuttaen KO:n päätöstä, teräaselain mainittujen säännösten sekä rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n KO:n hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määrätyn rangaistuksen asemesta yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla 4 vuodeksi vankeuteen.

Virallinen syyttäjä, B ja A pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen sekä lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. B ja A vastasivat virallisen syyttäjän ja toistensa muutoksenhakuhakemuksiin.